Mulla
oli tänään tunteja sosiaalialalla, maahanmuuttajuus elämäntilanteena
-kurssi sivuaineeseen liittyen. Oli mielenkiintosta! Sai taas
ajattelemaan. Ja vahvisti kiinnostusta maahanmuuttajatyötä kohtaan.
Saatiin ryhmätehtäväksi kaivaa tietoa tsetseeneistä. Järkytti se
materiaali, mitä googlaamalla löytyi. Tuntuu aivan käsittämättömältä,
että nykypäivänä voi jonkun (jopa monenkin) kokonaisen kansan elämä
olla sellaista. Täynnä pelkoa ja vainoa ja väkivaltaa. :´( Miten
ihminen VOI olla niin julma???
En ota mitään poliittista kantaa Tsetsenian tilanteeseen, koska en sitä
tarpeeksi hyvin tunne, mutta sen sanon, että lause "ihminen on
ihmiselle susi" pitää todellakin paikkansa!
Iloinen oon kuitenkin siitä, että tulin valinneeksi tuon sivuaineen.
Oli tosi virkistävää olla ihan toisaalla kun omalla koululla okojen
keskellä okoilemassa! Nähdä vähän muunkinlaista opiskelua, ja kuitenkin
huomata että ei se lopulta niin erilaista olekaan. :)
Oon tyytyväinen siihen, että saan vähän eri näkökulmaa, ja omanlaisen palan ammattikuvaani. Itse en vielä oikeastaan tiedä miksi mun
opinnot muodostuu tälläisiksi kun muodostuu, kun välillä tuntuu että
enhän mä oo oppinut MITÄÄN mistä olis käytännössä jotain hyötyä. Mutta
senkin onneksi tällä viikolla on tajunnut kirkkaammin kuin ennen, että
vaikka täältä niin sanotusti valmistutaan, niin ei meistä valmiita
tule tekemälläkään. Ihan keskeneräinen raakile paska oon kun koulusta
pääsen ja jotain pitäis yrittää osata ohjata.xD Kuitenkin varmasti
tiedän ja osaan enemmän kuin ennen tähän kouluun menoa. Vaikka kasvu ja
oppiminen ei ole ollut lähimainkaan sellasta mitä odotin kun kouluun
hain ja pääsin, niin kuitenkin taaksepäin katsoen huomaa kuitenkin
oppineensa aika paljonkin. Vaikka silti tuntuu, että ei ole mitään
eväitä ohjata kenellekään yhtään mitään!
Jotenkin on nyt 3. opiskelusyksynä havahtunut tajuamaan niitä
oppimiskokemuksia.. Ja nähnyt niitä punaisia lankoja, joitan on
kuitenin opiskelussa tullut, vaikka välillä koko homma on tuntunut
kaoottiselta sekameteliltä.. On löytynyt se mielekkyys ja motivaatio.
Ilman niitä olisin varmaan heittänyt hanskat tiskiin viimeistään tällä
viikolla. Eihän se opiskelu ole millään tapaa kannattavaa, ellei ole
jotain selkeää syytä MIKSI opiskelee. Jos ei sen avulla pääse johonkin
tavoitteeseen, minkä oikeasti haluaa saavuttaa. Hullun hommaa muuten
koko touhu!
*****************************************************************
Saatiin tehtyä ruotsin suullinen esitys tänään *tuuletusta*.
Monikulttuurisuutta sekin.. (no ei ees ole). Samoin kuin "villi luonto"
-kulttuurin vierailu kaupungissamme eilen karhun muodossa. Harmi ettei
otso löytänyt mua, sillä olen vakuuttunut siitä, että se tuli
vierailulle ihan vain ehdottaakseen, notta saisko se mennä mun puolesta
kouluun, kun se ei jaksa nukkua koko talvea, ja mä taas mielelläni
käpertyisin sen koloon kevääseen saakka. No. Toivottavasti Nalle on jo
löytänyt sopivan pesän missä vetää sikeitä ja nähdä unta mustikoista.
Hmm.. saakohan tädin mies citykarhusta idean uuteen kirjaan...? On kirjoitellut Kappasivai -nimisiä satukirjoja. :)
Viikonloppu alkoi.. Odotan huomista, jolloin lähden junailemaan ihan
sellaiseen suuntaan, mihin en ole koskaan junaillut. Nimittäin
Mänttään. Autolla oon siellä käynyt, mutta junalla en ole mennyt.
Vilppulaanhan se juna jättää, mutta sinnepä juuri ei ole VR:n vaunut
mua koskaan vieneet. löpi löpi, jaar jaar.. Hevisanomassa kajahtaa
pikkuveljen ja sulhasen kitarat. Niitä menen kuuntelemaan. :) Ihanaa
irrottautua taas vähäksi aikaa näistä maisemista.. Vaikka yötä myöden
tullaan jo takaisin. (toivottavasti otso ei pomppaa Evon metsistä auton
eteen!)
Niskat jäkittää, ja suupieliä repii. Silmätkin tykkäis mennä jo kiinni.
Koulu ottaa voimille taas himpun verran enemmän kuin kiinnostais antaa.
Kirjansidonnan intensiivin palautus tuntuu uhkaavasti olevan liian
lähellä, mutta kerrankos nuo palautukset on venyneet?!?! Ei, vaan monta
kertaa! Täytyy osata höllätä. Mieluummin lepään nyt viikonoloppuna, ja
palautan pari päivää myöhässä, kuin jään raatamaan nyt ja jätän
lepäämisen väliin. Sillä menolla sen levon saa suosiolla jättää jouluun.
Joulu onkin ihana piristys ruiske jo ajatuksen tasolla! Tänään loman
alku aikaistui taas päivällä, kun tuo mamu kurssi loppuukin viikkoa
aikaisemmin kuin olin kuvitellut. :) Kivaa, vaikka onkin mukava kurssi.
Joululoma ei voi ikinä olla liian pitkä!!! <3 Jospa sitä ehtisi
tehdä jotain luovaa ihan omaksi ilokseenkin sitten joululomalla. Jospa
vain saisi hommat siihen malliin, että sais oikeasti lomailla sitten!!!
*****************************************************************
Sanoista.. ystävän sanat vieraskirjassa piristi ja lämmitti sydäntä! :)
<3 Pitäis aina antaa hyvää palautetta kun sille on tilaisuus. Se on
tosi ilahduttavaa palautteen saajalle, eikä maksa antajallekaan mitään.
Saa siitä itsekin hyvän mielen. Sitten kun vielä oppisi vähentämään
sitä kritisointia puheissaan.. Väsyneenä ja ärsyyntyneenä nukkuu
valitettavan usein se huulten vartijakin.. :( Onneksi ei yleensä
sentään tule lauottua päin naamaa kenellekään, eikä se ärsytys aina
olekaan kukaan (tietty) henkilö. Mutta silti voisi jättää monia asioita
sanomatta. Oppia ikä kaikki!
Että semmosta. :)
perjantai, 10. marraskuu 2006
Kommentit