Mulla oli tänään tunteja sosiaalialalla, maahanmuuttajuus elämäntilanteena -kurssi sivuaineeseen liittyen. Oli mielenkiintosta! Sai taas ajattelemaan. Ja vahvisti kiinnostusta maahanmuuttajatyötä kohtaan.

Saatiin ryhmätehtäväksi kaivaa tietoa tsetseeneistä. Järkytti se materiaali, mitä googlaamalla löytyi. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että nykypäivänä voi jonkun (jopa monenkin) kokonaisen kansan elämä olla sellaista. Täynnä pelkoa ja vainoa ja väkivaltaa. :´( Miten ihminen VOI olla niin julma???

En ota mitään poliittista kantaa Tsetsenian tilanteeseen, koska en sitä tarpeeksi hyvin tunne, mutta sen sanon, että lause "ihminen on ihmiselle susi" pitää todellakin paikkansa!

Iloinen oon kuitenkin siitä, että tulin valinneeksi tuon sivuaineen. Oli tosi virkistävää olla ihan toisaalla kun omalla koululla okojen keskellä okoilemassa! Nähdä vähän muunkinlaista opiskelua, ja kuitenkin huomata että ei se lopulta niin erilaista olekaan. :)

Oon tyytyväinen siihen, että saan vähän eri näkökulmaa, ja omanlaisen palan ammattikuvaani. Itse en vielä oikeastaan tiedä miksi mun opinnot muodostuu tälläisiksi kun muodostuu, kun välillä tuntuu että enhän mä oo oppinut MITÄÄN mistä olis käytännössä jotain hyötyä. Mutta senkin onneksi tällä viikolla on tajunnut kirkkaammin kuin ennen, että vaikka täältä niin sanotusti valmistutaan, niin ei meistä valmiita tule tekemälläkään. Ihan keskeneräinen raakile paska oon kun koulusta pääsen ja jotain pitäis yrittää osata ohjata.xD Kuitenkin varmasti tiedän ja osaan enemmän kuin ennen tähän kouluun menoa. Vaikka kasvu ja oppiminen ei ole ollut lähimainkaan sellasta mitä odotin kun kouluun hain ja pääsin, niin kuitenkin taaksepäin katsoen huomaa kuitenkin oppineensa aika paljonkin. Vaikka silti tuntuu, että ei ole mitään eväitä ohjata kenellekään yhtään mitään!

Jotenkin on nyt 3. opiskelusyksynä havahtunut tajuamaan niitä oppimiskokemuksia.. Ja nähnyt niitä punaisia lankoja, joitan on kuitenin opiskelussa tullut, vaikka välillä koko homma on tuntunut kaoottiselta sekameteliltä.. On löytynyt se mielekkyys ja motivaatio. Ilman niitä olisin varmaan heittänyt hanskat tiskiin viimeistään tällä viikolla. Eihän se opiskelu ole millään tapaa kannattavaa, ellei ole jotain selkeää syytä MIKSI opiskelee. Jos ei sen avulla pääse johonkin tavoitteeseen, minkä oikeasti haluaa saavuttaa. Hullun hommaa muuten koko touhu!

*****************************************************************

Saatiin tehtyä ruotsin suullinen esitys tänään *tuuletusta*. Monikulttuurisuutta sekin.. (no ei ees ole). Samoin kuin "villi luonto" -kulttuurin vierailu kaupungissamme eilen karhun muodossa. Harmi ettei otso löytänyt mua, sillä olen vakuuttunut siitä, että se tuli vierailulle ihan vain ehdottaakseen, notta saisko se mennä mun puolesta kouluun, kun se ei jaksa nukkua koko talvea, ja mä taas mielelläni käpertyisin sen koloon kevääseen saakka. No. Toivottavasti Nalle on jo löytänyt sopivan pesän missä vetää sikeitä ja nähdä unta mustikoista.

Hmm.. saakohan tädin mies citykarhusta idean uuteen kirjaan...? On kirjoitellut Kappasivai -nimisiä satukirjoja. :)

Viikonloppu alkoi.. Odotan huomista, jolloin lähden junailemaan ihan sellaiseen suuntaan, mihin en ole koskaan junaillut. Nimittäin Mänttään. Autolla oon siellä käynyt, mutta junalla en ole mennyt. Vilppulaanhan se juna jättää, mutta sinnepä juuri ei ole VR:n vaunut mua koskaan vieneet. löpi löpi, jaar jaar.. Hevisanomassa kajahtaa pikkuveljen ja sulhasen kitarat. Niitä menen kuuntelemaan. :) Ihanaa irrottautua taas vähäksi aikaa näistä maisemista.. Vaikka yötä myöden tullaan jo takaisin. (toivottavasti otso ei pomppaa Evon metsistä auton eteen!)

Niskat jäkittää, ja suupieliä repii. Silmätkin tykkäis mennä jo kiinni. Koulu ottaa voimille taas himpun verran enemmän kuin kiinnostais antaa. Kirjansidonnan intensiivin palautus tuntuu uhkaavasti olevan liian lähellä, mutta kerrankos nuo palautukset on venyneet?!?! Ei, vaan monta kertaa! Täytyy osata höllätä. Mieluummin lepään nyt viikonoloppuna, ja palautan pari päivää myöhässä, kuin jään raatamaan nyt ja jätän lepäämisen väliin. Sillä menolla sen levon saa suosiolla jättää jouluun.

Joulu onkin ihana piristys ruiske jo ajatuksen tasolla! Tänään loman alku aikaistui taas päivällä, kun tuo mamu kurssi loppuukin viikkoa aikaisemmin kuin olin kuvitellut. :) Kivaa, vaikka onkin mukava kurssi. Joululoma ei voi ikinä olla liian pitkä!!! <3 Jospa sitä ehtisi tehdä jotain luovaa ihan omaksi ilokseenkin sitten joululomalla. Jospa vain saisi hommat siihen malliin, että sais oikeasti lomailla sitten!!!

*****************************************************************

Sanoista.. ystävän sanat vieraskirjassa piristi ja lämmitti sydäntä! :) <3 Pitäis aina antaa hyvää palautetta kun sille on tilaisuus. Se on tosi ilahduttavaa palautteen saajalle, eikä maksa antajallekaan mitään. Saa siitä itsekin hyvän mielen. Sitten kun vielä oppisi vähentämään sitä kritisointia puheissaan.. Väsyneenä ja ärsyyntyneenä nukkuu valitettavan usein se huulten vartijakin.. :( Onneksi ei yleensä sentään tule lauottua päin naamaa kenellekään, eikä se ärsytys aina olekaan kukaan (tietty) henkilö. Mutta silti voisi jättää monia asioita sanomatta. Oppia ikä kaikki!

Että semmosta. :)